Mitä on itsenäinen nukahtaminen?

May 30, 2022, 3:19 pm
blog-header-image

Mistä käsite itsenäinen nukahtaminen on saanut alkunsa?

Self soother (itsenäinen nukahtaminen/rauhoittuminen) on termi, jonka on ensimmäisen kerran keksitty erästä tohtori Thomas Andersin johtaman vauvan uneen liittyvää tutkimusta varten. Tutkimuksessa Anders jakaa vauvat karkeasti kahteen alle 6kk ikäisenä: signalers ja self soother. Self soother vauva rauhoittuu ja jatkaa uniaan useimmiten itsenäisesti. Signaler tarvitsee useimmin vahemman aktiivisen avustamisen uneen ja yöllä he usein pyytävät apua uudelleen nukahtamiseen.

Tästä termistä self soother on mahdollisesti lähtenyt käsite itsenäisestä nukahtamisesta/uudelleen nukahtamisesta ja virheellisesti ajan kanssa on syntynyt käsitys, että se olisi taito jonka voi opettaa. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin. Nukahtaakseen itsenäisesti pitäisi vauvan pystyä itsenäisesti rauhoittamaan itsensä liian aktiivisesta mielentilasta tai stressistä, vauvan aivotkin ovat tähän epäkypsät. Kun siis puhutaan itsenäisestä nukahtamisesta, puhutaan oikeastaan tunnesäätelystä, vauvan kyvystä säädellä omia tunteitaan ja rauhoittaa itsensä.

Vauvojen hermosto on kuitenkin liian epäkypsä ja he eivät kykene itsesäätelyyn, vaan he tarvitsevat ulkopuolisen säätelemään heidän tunteitaan (kanssasäätely). Valmiiksi rauhallinen ja olonsa turvalliseksi ja hyväksi tunteva vauva todennäköisemmin rauhoittaa itsensä ja jatkaa nukkumista ilman vanhemman apua.

Nukahtaminen on siis lapsen temperamentiin liittyvä asia, synnynnäinen ominaisuus. Osa vauvoista todennäköisemmin antaa signaalin hoivaajalleen herätetessään kun toiset vauvat jatkavat unta ilman signaaleja. Andersin tutkimuksessa ns. Self soother vauvoilla oli sisäsynnäisä keinoja rauhoittaa itseään. Näitä itse rauhoittelu keinoja pienillä vauvoilla ovat mm. peukalon imeminen, pään/vartalon heijaaminen, “unilaulu”, patjan rapsuttelu yms.

## Tunnesäätely

Vastasyntyneen aivot ovat kolmanneksen aikuisen koosta. Vauvan kehittyessä ja kasvaessa eri aivoalueet kasvavat ja niiden yhteydet kypsyvät. Jo syntymässä on valmiina ns. Perustunteet, mutta tunteiden säätelyn kannalta keskeiset aivojen osat ja yhteydet kehittyvät vähitellen lapsuuden aikana aina aikuisuuteen asti!

Tunnesäätely on itsesäätelyn yksi osa-alue. Varhaislapsuudessa lapsen tunnesäätely tapahtuu pääosin vanhemman avulla, kunnes vuorovaikutukseen perustuvien kokemusten toistuminen johtaa lapsen oman säätelykyvyn kehittymiseen.

Lapsi oppii tunnistamaan tunteita seuraamalla miten aikuiset reagoivat. Aikuisen antamat mallit kertovat lapselle miten eri tilanteissa toimitaan ja miten erilaisia tunteita voidaan ilmaista muille. Lasta autetaan tunnistamaan omia tunteita kertomalla, mitä vanhempi havaitsee “olet nyt suuttunut koska..” “sinua harmittaa kun..” “taidat olla innoissasi kun..” Vauvan kanssa kanssasäätelyä on siis se, kun vauvasi itkee ja vastaat itkuun nostamalla hänet syliin, puhut hänelle rauhallisella äänellä “sinua taitaa väsyttää, ei ole hätää, minä olen tässä” ja ehkä vähän heijaat ja silität vauvaa. Nämä vuorovaikutustilanteet vauvan ja vanhemman välillä opettavat vauvaa vähitellen tunnistamaan tunnekokemuksia sekä säätelemään tunnereaktioita. Parhaiten siis opetat vauvallesi tunnesäätelytaitoja vastaamalla vauvasi itkuun päivin ja öin sensitiivisesti ja kuta kuinkin oikein joka kerta.. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etät kaikki itku pitäisi heti sammuttaa. Lapsella pitää olla tilaa kokea myös negatiivisia tunteita, koska tunnesäätelyn kehitys nojaa kaikenlaisten tunteiden kokemiseen. Kanssasäätelyn tavoite ei siis ole tunteiden liiallinen tukahduttaminen. Tunnesäätelyn kehittymisen myötä lapsi siis hiljalleen oppii rauhoittumaan itse ja nukahtamaan ilman vanhemman apua. Itsenäinen nukahtaminen on siis kehityksellinen asia, taito jonka vauva oppii kasvaessaan. Samalla tavalla kuin hän oppii ensin ryömimään, sitten kävelemään ja lopuksi juoksee. Seuraajan sanoin: ei lasta jätetä yksin keskelle tyhjää huonetta ja oleteta hänen oppivan kävelemään. Ollaan tukena, kannustetaan, annetaan taaperokärry, kävelytetään siihen asti kunnes lapsi on valmis itse kävelemään.

Lähteet:

  • https://issuu.com/universityofjyvaskyla/docs/lapsen_aivojen_ja_tunnes__telyn_keh
  • https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vauva-kehittyy-vuorovaikutuksessa-vanhempien-kanssa/
  • https://www.duodecimlehti.fi/duo96816

Seuraava julkaisu Aiempi julkaisu