Mitä on itsenäinen nukahtaminen ja voiko sen unohtaa?

Mitä oikein tapahtuu, kun ennen melkein minne vain itsestään nukahtanut vauva vaatiikin aktiivista nukuttamista tai nukahtaa vain vaikkapa syliin? Onko vauva unohtanut itsenäisen nukahtamisen taidon?

Ei suinkaan. Vauvalla ei oikeastaan edes vielä ole "itsenäisen nukahtamisen taitoa", sillä siihen tarvittavat aivojen hermoradat eivät ole vielä muodostuneet! Vauva nukahtaa helposti luultavimmin siksi, koska tarpeet ovat tyydytetty, olosuhteet ovat otolliset ja jossain kohti unipaine kasvaa niin isoksi, että väsymys voittaa.

Sitä paitsi, jos itsenäisen nukahtamisen voi opettaa, niin miksi lapsi sen yhtäkkiä unohtaisi? Eihän lasta tarvitse opettaa taputtamaankaan yhä uudestaan, vaan kerran opittuaan hän osaa aina taputtaa. Lapsi ei vain välttämättä halua aina taputtaa, mutta ei sitä hänelle uudelleen opeteta.

Otetaan askel taaksepäin ja kerron, miten käsite itsenäinen nukahtaminen on luultavasti saanut alkunsa:

Self soother (itsenäinen nukahtaminen/rauhoittuminen) on termi, jonka on ensimmäisen kerran keksitty erästä tohtori Thomas Andersin johtaman vauvan uneen liittyvää tutkimusta varten. Tutkimuksessa Anders jakaa vauvat karkeasti kahteen alle 6kk ikäisenä: signalers ja self soother. Self soother vauva rauhoittuu ja jatkaa uniaan useimmiten itsenäisesti. Signaler tarvitsee useimmin vahemman aktiivisen avustamisen uneen ja yöllä he usein pyytävät apua uudelleen nukahtamiseen. Tästä termistä self soother on mahdollisesti lähtenyt käsite itsenäisestä nukahtamisesta/uudelleen nukahtamisesta ja virheellisesti ajan kanssa on syntynyt käsitys, että se olisi taito jonka voi opettaa.

On kuitenkin täysin normaalia, jos lapsi ei osaa nukahtaa ilman vanhemman apua. Suomalaisen tutkimuksen mukaan jopa noin 50% niin yksivuotiaista, kuin kaksivuotiaistakin suomalaisista lapsista tarvitsee vielä vanhempiensa apua nukahtamiseen. Itsenäistä nukahtamista kannattaa enneminkin ajatella kehityksellisenä taitona, kuten liikkumaan opettelu ja puhuminen. Jokainen lapsi oppii kyllä itsenäisen nukahtamisen taidon ajallaan, kun hänellä on siihen tarvittavat valmiudet. Tosiasia on, että monelle lapselle tuo itsenäisen nukahtamisen taito on epärealistinen tavoite vauvavuonna tai vielä sen jälkeenkin ja vanhemmat potevat kovaakin stressiä asiaan liittyen, ihan turhaan.

Jos kuitenkin kaipaat joskus nukuttamiseen muutosta, esim. syliin keinuttamalla nukuttaminen käy liian hankalaksi, on hyvä tietää, että vauvat kykenevät oppimaan uusia nukahtamisen keinoja ihan ilman perinteisiä unikoulujakin.

Jos vaikuttaa siltä, että vauvasi on oppimaisillaan nukahtamaan itsenäisesti, voit tunnustella, jos vauva nukahtaisi itsekseen. Yleensä tämä tapahtuu yksilöllisesti hiljalleen kun vauva on yli kuuden kuukauden ikäinen. Käytännössä vanhempi voi kokeilla ajoittain antaa vauvalle tilaa nukahtaa itsekseen - kuitenkin vauvan viestejä kuunnellen ja niihin sensitiivisesti vastaten. Jos huomaat, että vauva ei ole vielä tähän valmis - ei sinun tarvitse pyrkiä sellaiseen, mikä ei selvästikään toimi vauvalle kyseisellä hetkellä.

Ei ole myöskään totta, että jos vauva ei johonkin tiettyyn ikään mennessä opi nukahtamaan itsekseen, ei hän tule koskaan tätä taitoa oppimaan. Lisäksi on tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että itsenäinen nukahtaminen ei vaikuta yöheräilyjen määrään millään tavalla ensimmäisen elinvuoden aikana.

Tähän nukahtamisen helpoutteen vaikuttaa myös esim. lapsen temperamentti. Toisille vauvoille ja lapsille on siis sisäsynnynnäisesti helpompi rauhoittua ja nukahtaakseen itsekseen, kun olosuhteet ovat suotuisat.

Itsenäisen nukahtamisen kehittyminen

On siis täysin luonnollista, jos vauva ei nukahda kun hänet lasketaan unisena, mutta hereillä sänkyyn. Monet vauvat tarvitsevat vanhemman apua ja läheisyyttä ihan nukahtamiseen asti. Jos nukuttaminen sujuu helpommin, kun nukutat vauvan rinnalle tai pullolle, keinuttamalla tai silittelemällä, voit ihan hyvin jatkaa samalla tavalla. Tästä ei ole mitään haittaa lapselle, päinvastoin. Rauhoittelemalla ja nukuttamalla mallinnat vauvallesi itsesäätelyn keinoja.

Vastasyntyneen aivot ovat kolmanneksen aikuisen koosta. Vauvan kehittyessä ja kasvaessa eri aivoalueet kasvavat ja niiden yhteydet kypsyvät. Jo syntymässä on valmiina ns. perustunteet, mutta tunteiden säätelyn kannalta keskeiset aivojen osat ja yhteydet kehittyvät vähitellen lapsuuden aikana aina aikuisuuteen asti!

Varhaislapsuudessa lapsen tunteiden ja vireystilan säätely tapahtuu pääosin vanhemman avulla, kunnes vuorovaikutukseen perustuvien kokemusten toistuminen johtaa lapsen oman säätelykyvyn kehittymiseen. Lapsi oppii tunnistamaan tunteita seuraamalla miten aikuiset reagoivat. Aikuisen antamat mallit kertovat lapselle miten eri tilanteissa toimitaan ja miten erilaisia tunteita voidaan ilmaista muille.  Lasta autetaan tunnistamaan omia tunteita kertomalla, mitä vanhempi havaitsee “olet nyt suuttunut koska..” “sinua harmittaa kun..” “taidat olla innoissasi kun..”

Vauvan kanssa kanssasäätelyä on siis se, kun vauvasi itkee ja vastaat itkuun nostamalla hänet syliin, puhut hänelle rauhallisella äänellä “sinua taitaa väsyttää, ei ole hätää, minä olen tässä” ja ehkä vähän heijaat ja silität vauvaa. Nämä vuorovaikutustilanteet vauvan ja vanhemman välillä opettavat vauvaa vähitellen tunnistamaan tunnekokemuksia sekä säätelemään tunnereaktioita.

Parhaiten siis opetat vauvallesi tunnesäätelytaitoja vastaamalla vauvasi itkuun päivin ja öin sensitiivisesti ja kuta kuinkin oikein joka kerta. Huom! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki itku pitäisi heti sammuttaa. Lapsella pitää olla tilaa kokea myös negatiivisia tunteita, koska tunnesäätelyn kehitys nojaa kaikenlaisten tunteiden kokemiseen. Kanssasäätelyn tavoite ei siis ole tunteiden liiallinen tukahduttaminen.

Tunnesäätelyn kehittymisen myötä lapsi siis hiljalleen oppii rauhoittumaan itse, ylläpitämään turvallisuuden tunnetta ja nukahtamaan ilman vanhemman apua. Itsenäinen nukahtaminen on siis kehityksellinen asia, taito jonka vauva oppii kasvaessaan. Samalla tavalla kuin hän oppii ensin ryömimään, sitten kävelemään ja lopuksi juoksee. Seuraajan sanoin: ei lasta jätetä yksin keskelle tyhjää huonetta ja oleteta hänen oppivan kävelemään. Ollaan tukena, kannustetaan, annetaan taaperokärry, kävelytetään siihen asti kunnes lapsi on valmis itse kävelemään.

Lähteet:

Kempler L, Sharpe L, Miller CB, Bartlett DJ. Do psychosocial sleep interventions improve infant sleep or maternal mood in the postnatal period? A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Sleep Medicine Reviews. 2016;29:15-22. 

Paavonen EJ, Saarenpää-Heikkilä O, Morales-Munoz I, Virta M, Häkälä N, Pölkki P, Kylliäinen A, Karlsson H, Paunio T, Karlsson L. Normal sleep development in infants: findings from two large birth cohorts. Sleep Med. 2020 May;69:145-154. doi: 10.1016/j.sleep.2020.01.009. Epub 2020 Jan 20. PMID: 32087408.

Sainio, T, Pajulahti, R & Sajaniemi, N. (2020). Näin tuet lapsen itsesäätelyä. Hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirshenbaum G. The Nurture Revolution. 2023